Huomion tarve
Kuva © Henrik Vänskä
"Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän." Joh. 3:16
Huomion tarve
Voidakseen kehittyä normaalisti ihmisen tarpeet täytyy tyydyttää. On elintärkeää pystyä tyydyttämään sellaiset fyysiset tarpeet kuin ruoan ja levon tarve. Myös psyykkisellä alueella on tarpeita, jotka täytyy tyydyttää, jotta ihminen voisi toimia normaalisti. Eräs näistä tarpeista on huomion, huolenpidon ja hoivan tarve.
Toisen maailmansodan aikana Keski-Euroopassa oli lukemattomia orpolapsia. Työvoiman ja varojen puutteen vuoksi lapset jouduttiin sijoittamaan lastenkoteihin. Lapset saivat niissä ruokaa ja puhtaat vaatteet, mutta niitä ei ehditty pitää sylissä eivätkä ne myöskään saaneet henkisiä virikkeitä. Monet lapsista ennen pitkää kuihtuivat ja kuolivat pois. Toiset saivat psyykkisiä oireita tai eivät kehittyneeet normaalisti. Heidän saamassaan ruoassa oli kaikkia niitä ravintoaineita, joita he tarvitsivat, mutta he jäivät paitsi rakkautta ja huolenpitoa.
Kukaan ei kestä yksin
Ihminen pystyy elämään täydellisesti eristettynä vain muutaman minuutin ajan. Eräässä tutkimuksessa vapaaehtoiset koehenkilöt sijoitettiin ääni- ja valoeristettyyn huoneeseen, jossa he saivat levätä vesisängyssä niin, että ulkoapäin tulevien ärsykkeiden määrä oli mahdollisimman pieni.
Absoluuttinen hiljaisuus teki mahdolliseksi sen, että ainoa ääni, jonka he huoneessa kuulivat, oli heidän oman sydämensä ääni. Koehenkilöiden oli määrä olla huoneessa 30 minuuttia. Tilanne oli kuitenkin niin ahdistava, että useimmat heistä painoivat hätänappulaa ennen määräaikaa päästäkseen pois huoneesta.
Myöhemmin koehenkilöt kertoivat, kuinka he olivat tunteneet tulevansa hulluiksi. Kukaan koehenkilöistä ei pystynyt olemaan huoneessa kokonaista tuntia. Ilman ulkomaailmasta tulevia ärsykkeitä emme pysty toimimaan normaalisti.
Huomion puute näkyy käyttäytymisessä
Ympäristössä, jossa ihmistä ei huomata, kärsitään usein tunne-elämän ongelmista ja masennustiloista. Myös voimakkaat tunnetilojen vaihtelut ovat tavallisia, samoin ärsyyntyminen ja syrjäänvetäytyminen. Ei ole ollenkaan harvinaista, että näin käy jälkeenjääneelle puolison kuoltua.
Myös teini-ikäiset käyttäytyvät monta kertaa ärsyttävästi. Useimmiten heidän käyttäytymisensä takaa paljastuu syvä tarve tulla nähdyksi ja kuulluksi. Käyttäytymisen takana olevan tunteen voisi muotoilla ehkä seuraavasti:
-Pidätkö minusta sittenkin, vaikka käyttäydyn tällä tavalla? Välitätkö todella minusta?
Jos vanhemmat viestittävät vastaukseksi seuraavan sanoman "Pidän sinusta, mutta en voi hyväksyä käytöstäsi", murrosikäisen maailma tuntuu turvalliselta: normi pysyy muuttumattomana eikä rakkaudelle aseteta ehtoja.
Rajojen asettaminen on välttämätöntä. Rakentava kritiikki on myönteinen ja hyödyllinen huomion osoittamisen muoto. Sanomalla "Ei!" tai "Lopeta!" nähdessään jotain, jota ei voi hyväksyä, aikuinen osoittaa välittävänsä, ei vain itsestään vaan myös nuoresta.
Fyysinen kontakti huomion osoittamisen välineenä
Huomion tarvetta ei ole vain psykologisella alueella. Koska tunteilla on fyysinen pohja, toien koskettaminen vaikuttaa tämän tunteisiin. Kädestä kiinni ottaminen tai käsivarren kietominen hartioiden ympäri vaikuttaa voimakkaammin ja nopeammin kuin yksikään sana.
Sellainen lapsi, jota hyväillään ja pidetään hyvänä, "halitaan", on paljon rauhallisempi ja tyytyväisempi kuin sellaista ilman jäänyt. Fyysisen kosketuksen muodossa osoitettu huolenpito vaikuttaa hermostoon positiivisesti. Tämä koskee sekä lapsia että aikuisia.
On valitettavaa, että meidän kulttuurissamme fyysinen kontakti on tehty kyseenalaiseksi sen tähden, että siitä on tehty seksin väline. Siten yksi luonnon parhaista lääkkeistä rauhattomuuteen, yksinäisyyteen ja tuskaisuuteen on rajattu pois käytöstä. Voimme kuitenkin luoda koteihimme ja sosiaaliseen ryhmäämme uusia ja parempia sääntöjä, jotka sallivat tunteitten ilmaisemisen myös fyysisen kosketuksen avulla.
Osaatko ottaa tunnustuksen vastaan?
Nähdyksi ja kuulluksi tulemisen tarve on myönteinen tarve. Ihminen on luotu siten, että hän haluaa tietää olevansa olemassa. Se on yhtä tärkeätä tunne-elämän hyvinvoinnille kuin ruoka on fyysiselle hyvinvoinnille.
On kuitenkin melko tavallista vähätellä saamaansa tunnustusta. Hyvin usein kohteliaisuuteen vastataan seuraavasti:
- Ei siinä mitään niin erityistä ollut- -.
Tällainen asenne tekee monelle vaikeaksi ottaa vastaan tunnustusta. Kuitenkin toisten positiivinen tunnustus vaikuttaa hyvin ratkaisevasti kehitykseemme ja käsitykseemme itsestämme.
Ellemme elämässämme saa lainkaan tunnustusta, masennumme helposti ja tulemme ärtyisiksi. Ei siis ole itsekästä odottaa toisten huomaavan meidät. Kysymys on luonnonmukaisesta tarpeesta, jotta voisimme toimia henkisesti tasapainoisina ihmisinä.
Kun jonakin päivänä saat joltakulta rehellisen tunnustuksen, katso tätä silmiin ja sano: "Kiitos." Ota tunnustus vastaan ja anna sen vaikuttaa tunne-elämääsi. Tuntuu hyvältä tietää, että toiset antavat arvoa sinulle ja sille, mitä olet tai teet. Voit tuntea itsesi iloiseksi ja elämä tuntuu rikkaammalta.
Tunnustuksen saaminen on hyvin arvokas lahja. Arvostetulta henkilöltä saatu rehellinen tunnustus tuottaa iloa moneksi päiväksi. Muutama "korkeammalta tasolta" saatu tunnustus on samanarvoinen kuin monta "matalan tason" tunnustusta.
Huomion kerjääminen sallittua
Jos elät yhteisössä, jossa annetaan vain vähän huomiota, voit itse pyytää sitä. Sellaisessa tilanteessa on parasta lakata leikkimästä "Voi minua, kukaan ei ymmärrä minua" -leikkiä. Pidä huoli itsestäsi. Pyydä tai hanki jollakin tavalla sitä, mitä tarvitset kasvaaksesi ja voidaksesi psykologisesti hyvin.
Sinä, paremmin kuin kukaan muu, tiedät missä ovat elämäsi tyhjät alueet. Voit valita omista tarpeistasi vastuun ottamisen. Kun olet nälkäinen, syöt, kun olet janoinen, juot, kun olet väsynyt, käyt nukkumaan.
Jos haluat olla hetken yksin, kerro toivomuksesi sen sijaan että turhautuisit toisten aiheuttamaan häirintään. Tarvitsetko lähimmäistä, jonka kanssa keskustella? Järjestä niin, että voit olla jonkin aikaa sellaisen ystävän kanssa, johon voit luottaa. Oletko surullinen ja tunnetko tarvetta itkeä? Pyydä jotakuta luoksesi voidaksesi jakaa surusi.
Oletko väsynyt ja masentunut sen vuoksi, että olet joutunut antamaan liian paljon muille saamatta mitään tilalle? Pyydä silloin mahdollisuutta laskea pääsi ystäväsi polvelle ja anna hänen silittää hiuksiasi. Kymmenen minuutin kuluttua fyysinen huomaaminen on tehnyt mielesi iloiseksi ja olet saanut uusia voimia. Tiedät itse, mitä tarvitset, ja saat pyytää sitä.
Velvollisuutesi on pitää hyvää huolta itsestäsi kunnioittamalla tunteitasi.
Huomion tarve vaihtelee eri ikäkausina
Elämän eri vaiheissa huomiontarpeemme vaihtelee. 2-vuotiaalla taaperolla ei ole samoja tarpeita kuin teini-ikäisellä. Kuitenkin näyttää siltä, että jos jossakin elämänvaiheessa jää ilman hoivaa ja huomiota, täyttymätön tarve tulee esiin myöhemmin elämässä.
Psykologisten tarpeittemme kanssa on samoin kuin vaikeiden tunteittemme kanssa. Ne eivät häviä maton alle lakaisemalla. Siksi tarkastelemme nyt hetken tärkeimpiä viestejä, joita lapsi eri ikäkausina tarvitsee voidakseen kehittää terveen itsetunnon.
Sen lisäksi katsomme minä ikäkausina huolenpidon, hoivan ja huomion tarve tulee uudelleen esiin, jos tarvetta ei ole tyydytetty aikaisemmalla kerralla.
Ensimmäiset kuusi kuukautta
Ensimmäiset kuusi kuukautta ovat kaikkein tärkeimpiä lapsen itsetunnon ja yksilön kehityksen kannalta. Sinä aika lähiympäristöstä tulleiden virikkeiden ei välttämättä tarvitse olla kielellisiä. Lapsi muodostaa kuvan itsestään äänensävyjen, kasvonilmeiden ja osoitettujen tunteiden perusteella. Jos lapsen psykologisia tarpeita ei tässä iässä täytetä, tarpeet sukeltavat uudelleen esiin kahdentoista vuoden iässä.
Seuraavat viestit ovat lapselle tärkeitä 0 - 6 kuukauden iässä: "Sinä kuulut tänne. Sinä kuulut tähän perheeseen. Sinulla on oikeus olla täällä. On hyvä, että sinä olet täällä." Nämä sanomat menevät suoraan lapseen. Lapsi tuntee olonsa turvalliseksi.
Voimme myös lähettää viestejä: "Mitä sinä täällä teet? Ilman sinua elämä olisi paljon helpompaa. Sinusta ei ole muuta kuin vaivaa." Jos näin on, lapsi kokee olonsa epävarmaksi eikä tiedä oikeuksiaan ja paikkaansa kotona. Sen seurauksena samat asiat joudutaan ottamaan esille uudestaan 12 vuoden iässä.
Jos ruoan tarpeen täyttämiseen liittyy ärtyisyyttä ja vaipan vaihtamisesta tulee inhottava ja epämiellyttävä kokemus, lapsi vetää johtopäätöksen, että hänen tarpeessaan on jotain väärää.
Ongelmia on odotettavissa myös silloin, kun vanhemmat eivät pysty osoittamaan lastaan kohtaan fyysistä hellyyttä. Se saattaa johtaa lapsen kyvyttömyyteen kokea läheisyys ja intimiteetti positiivisesti. Siihen liittyy ongelmia myös itse itsensä hyväksymisen alueella.
Oikea huolenpito ja hoiva ovat sitä, että saamme sitä mitä tarvitsemme, silloin kun tarvitsemme sitä.
6 - 18 kuukautta
Kun lapsi tulee tähän ikään, uudenlaiset tarpeet ja viestit ovat tärkeitä. Jos vanhemmat eivät onnistu tässä iässä täyttämään lapsen tarpeita, mahdollisuus siihen tulee uudelleen 13 vuoden iässä.
Seuraavassa tärkeimmät lapsen 6 - 18 kuukauden iässä tarvitsemat viestit ovat: Sinun ei tarvitse tehdä mitään saadaksesi huomiota osaksesi." "Sinun ei tarvitse olla heikko tai sairas saadaksesi huomiota ja rakkautta osaksesi."
Joskus tunnemme itsemme suuriksi, toisinaan taas pieniksi. Lapsi, jonka tarpeet eivät tule täytetyiksi tässä kehitysvaiheessa, saattaa uskoa, että "silloin kun olen vahva ja aktiivinen, en tarvitse toisen ihmisen läheisyyttä ja huomiota". On helppo valita passiivisena oleminen ja näytellä heikkoa, kun tarvitsee huomiota osakseen.
1,5 - 3 vuotta
Tämän ikäkauden aikana tulevat tarpeet sukeltavat esiin noin 14-15 vuoden iässä.
Sen aikana tarvitaan seuraavanlaisia viestejä: "Olen iloinen, että sinusta on tullut suuri." Tunne, että on tullut suureksi ja pystyy selviämään, on tälle ikäkaudelle ominaista.
"Nyt olen suuri. Katso, kuinka pitkä minä olen. Enkö olekin taitava?" kuvaa hyvin lapsen tunteita. On hyvä vahvistaa tällaisia ajatuksia. Myönteiset kasvamiseen ja muuttumiseen liittyvät tunteet tekevät kehittymisen ja kasvun halutuksi.
"Minä selviän, vaikka sinä olet minulle vihainen." Tämän ikäkauden aikana lapsella on hyvin voimakkaita tunteita. On hyvin tärkeätä että lapsi uskaltaa näyttää tunteensa ilman, että hän kokee ne toisen ihmisen manipulointivälineiksi. Tunteet ovat luonnollinen asia.
"Voit ajatella, vaikka tunteesi kuohuvat." On mahdollista tuntea ja ajatella samanaikaisesti. Älä anna lapsen uskoa, että ihmisestä tulee vastuuton ja arvaamaton tunteiden vuoksi. Osoita sen sijaan, että odotat järkevää käytöstä myös silloin, kun lapsi kokee voimakkaita tunteita. Jos lapsi ei opi sitä tässä ikävaiheessa, tunnekriisit saattavat myöhemmin elämässä näkyä hallitsemattomana käyttäytymisenä.
"Sinun on mahdollista tietää, mitä haluat tai tunnet." Opeta lapsia tunnistamaan tunteensa. Jos joku perheessä sanoo "En tiedä, mitä haluan tai mitä tunnen", älä jätä häntä yksin pohtimaan asiaa. Pysähdy keskustelemaan asiasta. Opeta häntä näkemään, miten tarve voidaan täyttää. "Katsotaanpas, mistä oikein on kysymys. Eiköhän lämmin kylpy tuntuisi hyvältä?"
Ehkä olet tullut siihen tulokseen, että perustarpeesi eivät täyttyneet varhaislapsuudessasi eivätkä myöskään murroiässä. Jos niin on, sinun on hyvä tietää, että tällaisten tarpeiden täyttäminen on mahdollista niin kauan kuin elät.
Aikuisiän kriisien taustalla on usein lapsuudessa täyttymättä jääneitä tarpeita. Se merkitsee, että korjattavaa varmasti löytyy. Käytä kaikkia mahdollisuuksia saadaksesi osaksesi sen huomion ja huolenpidon, jota syvimmällä sisimmässäsi kaipaat.
KYSYMYKSIÄ
1. Miten huomion puute näkyy?
2. Onko tunteiden vähättely terveellistä?
3. Miten huomion tarve vaihtelee eri ikäkausina?
Ilmoittaudu Elämää ja terveyttä -kurssille Media7 Raamattuopistossa tästä. Voit saada sen suorittamisesta todistuksen.
