Itsetunto

Kuva © Hannu Helminen

"Se joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa." Matt. 18:4.

Itsetunto
Neljä erilaista käsitystä
Perusta jo lapsuudessa
Myönteisen minäkuvan tukeminen
Heikko itsetunto
Itsetuhoinen asenne
Alemmuudentunteen voittaminen
Kristillinen ihmiskäsitys ja minäkuva

Itsetunto

Muiden tallaamaksi joutuminen tekee kipeää. On myös mahdollista aliarvioida ja tallata itseään.

Koulukuraattorin kanssa käydyssä keskustelussa eräs poika kertoi esitelmästä, jonka hän oli pitänyt koulussa: - Alussa kaikki meni hyvin, mutta lopussa unohdin kaiken, mitä minun piti sanoa.

Poika tunsi itsensä huonommaksi kuin muut eikä enää uskonut omiin kykyihinsä. Pojan mukaan alussa esitelmä oli mennyt hyvin - -. Menestyminen tapahtui siis kuin itsestään. Sillä ei ollut mitään tekemistä hänen kanssaan. Mutta lopussa, kun hän itse teki jotakin, hän epäonnistui - -. Vastuu epäonnistumisesta kuului siis hänelle.

Kun poika oppi ottamaan vastuun sekä onnistumisesta että epäonnistumisesta, hän sai paremman käsityksen kyvyistään ja voi sanoa.- Alussa tein kaiken oikein, mutta lopussa epäonnistuin.

Neljä erilaista käsitystä

Seuraavassa kaaviossa on neljä erilaista käsitystä itsestämme ja muista:

1. Minä olen arvokas, sinä et ole arvokas. 
Tähän ryhmään kuuluvat ihmiset kerskuvat omilla saavutuksillaan ja samanaikaisesti polkevat toisia. Säännönmukaisesti käyttäytyminen johtuu huonosta omanarvontunnosta. Ruudussa esiintyviä tunteita ovat röyhkeys, ylimielisyys, ylpeys ja itsetyytyväisyys.

2. Sinä et ole arvokas, minä en ole arvokas. 
Ei ole vaikeata ymmärtää, minkälaisia tunteita tähän ajattelutapaan yhdistyy: masennusta, toivottomuutta. Sosiaalisella alueella oireet voidaan nähdä anarkiana ja välinpitämättömyytenä. Millään ei ole mitään väliä. Elämä on tyhjää ja tarkoituksetonta.

3. Sinä olet arvokas, minä en ole arvokas. 
Ruutu 3 on vastakohta ruudulle 1. Tässä koetaan, että sinä olet arvokas, minä en. Kaikki muut onnistuvat ja selviävät erilaisista tilanteista ja ovat arvokkaita, mutta minusta ei ole mihinkään. Tyytymättömyys, katkeruus ja syrjäänvetäytyminen leimaavat tällaisen ihmisen elämää.

4. Minä olen arvokas, sinä olet arvokas. 
Viimeinen neljästä ruudusta eroaa merkittävästi muista. Siinä molemmat, sekä sinä että minä, olemme arvokkaita. Sellaisen elämänasenteen omaava välttyy useimmiten pitkäaikaisilta syviltä ongelmilta. Tähän ruutuun kuuluvia tunteita ovat vapaus, rohkeus, avoimuus, kunnioitus ja tyytyväisyys.

Koska emme elä täydellisessä maailmassa, tässä ruudussa pysyminen on vaikeaa. On haaste olla pitempään ruudussa 4 kuin 1, 2 tai 3.

Perusta jo lapsuudessa

Lapsi saa käsityksen arvostaan jo varhaislapsuudessa. Vanhempien vastuulla on saada lapsi tuntemaan itsensä korvaamattomaksi.

Kun lasten käyttäytymisessä on toivomisen varaa, huomio tulee kiinnittää siihen, mikä käyttäytymisessä on hylättävää. Lapselle ei saa antaa käsitystä, että häntä itseään ei hyväksytä. On parempi sanoa: - En voi hyväksyä sitä, mitä sinä sanoit tai teit, kuin - Sinä olet ilkeä tai tyhmä.

Lapsia oikaistaessa on hyvä ottaa huomioon kolme asiaa: 
1. Sellaista ei saa tehdä... Esitä selvästi, mikä on kiellettyä. 
2. Siksi että... Selvitä, miksi käyttäytyminen ei ole sopivaa. 
3. Tee sen sijaan näin... Tarjoa lapselle vaihtoehto.

Tilanne: Lapset leikkivät sisällä pitäen kauheata meteliä. He juoksevat ympäri huonetta ja ajavat toisiaan takaa. Kaikesta päätellen heillä on kuitenkin hauskaa. Sinä yrität tehdä töitä kirjoituspöydän ääressä ja sinulla on päänsärkyä. Et enää jaksa kuunnella lasten meteliä.

1. Omanarvontuntoa tuhoava toiminto: 
- Te olette mahdottomia. Minusta tulee hullu, kun te elämöitte tuolla tavalla.

2. Omanarvontuntoa nostava toiminto: 
- Seis, lopettakaa hetkeksi. Ymmärrän kyllä, että teillä on hauskaa, mutta te pidätte liian kovaa ääntä. Minun on saatava tämä työ valmiiksi enkä pysty siihen, koska täällä on niin kova meteli. Menkää ulos tai lastenhuoneeseen. Nyt heti!

Myönteisen minäkuvan tukeminen

Kielteiset Sinä olet -ilmaukset saavat lapsen muodostamaan kuvan itsestään. Ne muuttuvat lapsessa Minä olen -ilmauksiksi. Samalla tavoin positiiviset Sinä olet -ilmaukset auttavat muodostamaan hyvän ja myönteisen kuvan omasta itsestä.

Tässä on muutamia Sinä olet -ilmauksia, jotka auttavat lasta muodostamaan myönteisen kuvan itsestään. Ne voidaan välittää asentein, fyysisen kontaktin tai sanojen välityksellä:

- Minä pidän sinusta. 
- Sinun kanssasi on mukava olla yhdessä. 
- On hienoa, että sinä olet täällä. 
- On mukavaa, että saan tuntea sinut.

Voimme myös välittää signaaleja, jotka vaikuttavat positiivisilta, mutta jotka kuitenkin kertovat kielteisistä tunteista. Niitä kutsutaan kuminauhasignaaleiksi. Kun olemme lähettäneet ne, ne tulevat takaisin ja osuessaan ne tekevät kipeää:

- Pidän sinusta riippumatta siitä, mitä muut sanovat sinusta. 
- Ollaksesi tyttö onnistuit tosi hyvin. 
- Totta tosiaan, oletpa ikäiseksesi taitava.

Tällaisista ilmauksista lapsi saa käsityksen:  Minulla itselläni ei ole mitään arvoa.

Heikko itsetunto

Alemmuudentunnolla ja heikolla itsetunnolla on monia syitä. Tässä niistä kaksi:

1. Uskotaan, että ihmisarvo on yhteydessä kykyihin tai käyttäytymiseen. 
Jo pienestä pitäen ihmisarvo yhdistetään tiettyihin kykyihin tai käyttäytymis- malleihin. Sellaisia arvostetaan, jotka ovat kyvykkäitä tai menestyviä. Sellaista, joka ei kykene tai pysty tekemään yhtä paljon kuin muut, puolestaan halveksitaan. Näin tappio selitetään kykyjen perusteella.

2. Ihmisarvo kytkeytyy omaan käsitykseemme itsestämme. 
Jos lapselle jo pienenä sanotaan - Sinä olet tyhmä, - Olet aina tiellä tai -Sinusta ei ole mihinkään, nämä arvottomuuden tunteet painuvat syvälle tunne-elämään. Se jättää lapsen ajatuksiin jatkuvasti kertaantuvan sanoman: - Olen tyhmä, olen arvoton, minusta ei ole mihinkään.

Lapselle ei saa antaa käsitystä, että häntä itseään ei hyväksytä. On parempi sanoa: - En voi hyväksyä sitä, mitä sinä sanoit tai teit, kuin - Sinä olet ilkeä tai tyhmä.

Itsetuhoinen asenne

Kielteisellä minäkuvalla varustetun on helppo tuhota elämänsä. Kielteinen käsitys itsestä johtaa alitajuisesti toimimaan siten, että epäonnistuu. Tavallisin tapa tehdä niin on ajatella: - Minä en osaa tai - Minä en voi. Useimmiten kuitenkin olisi oikeampaa sanoa - En halua.

Joka kerta, kun uskoo, ettei voi, tuntee itsensä avuttomaksi ja kykenemättömäksi vaikuttamaan omaan tulevaisuuteensa. Jos Emme voi, vastuu ei ole meillä. Jos muutamme ilmauksen sanoiksi En halua, vastuu siirtyy meille itsellemme. Voimme itse vaikuttaa lopputulokseen.

Sanamme, ilmeemme, äänensävymme ja eleemme voivat kertoa itsetuhoisista asenteista. Eräs tyttö alkoi keskusteluterapiatunnin todeten seuraavaa: - Minun pitäisi olla avoimempi ja vapaampi, mutta en minä voi noin vain mennä ihmisten luo juttelemaan.

Minun pitäisi olla - -. merkitsee minun ulkopuoleltani tulevia arvoja. Joku siis sanoo: Sinun pitäisi, sinun täytyisi jne. Vaihtoehto ilmaisulle olisi: Haluaisin olla avoimempi ja vapaampi - -. Silloin ongelmasta tulee minun ongelmani ja voin tehdä sille jotakin.

Sitten hän sanoi myös: - - mutta en minä voi. Sana mutta vie pois sanojen Minun pitäisi olla avoimempi ja vapaampi merkityksen. Hän ilmaisee sen sanoin, ettei voi. Se ei siis onnistu. Keneltä se ei onnistu?

Meillä on oikeus olla rehellisiä itseämme ja tunteitamme kohtaan. Me saamme myös muuttua. Me voimme lakata tuhoamasta itseämme ja mahdollisuuksiamme ja alkaa toimia niiden psykologisten elämänlakien mukaan, joiden mukaan meidät on luotu voidaksemme elää sopusoinnussa itsemme kanssa.

Alemmuudentunteen voittaminen

Mitä voin tehdä, jos alemmuudentunne on minun ongelmani? On selvitettävä itselleen, että alemmuuden tunteet ovat lähtöisin meistä itsestämme. Tunne on omamme. Meidän on annettava tunteillemme vaihtoehtoinen ajattelumalli, se oikea, että ihmisarvomme on riippumaton ominaisuuksistamme tai suorituksistamme.

Voi viedä pitkänkin aikaa, ennen kuin alemmuudentunne poistuu tunne-elämästä. Voimme tietoisesti valita oikealla tavalla ajattelemisen.Tunteemme muuttuvat vähitellen, ellemme lannistu ja anna periksi.

Meidän tulee ottaa vastuu sekä ajatusmaailmastamme että elämäntavoistamme ja toimia päinvastoin kuin tuntiessamme alemmuudentunteita. Voimme nostaa päämme ja pyytää sitä huolenpitoa, tunnustusta ja ihmissuhdetta, jota tarvitsemme voidaksemme tuntea itsemme arvokkaiksi.

Voimme huolehtia siitä, että syömme hyvää ja terveellistä ruokaa ja että lepäämme kunnolla. Emme saa asettaa itseämme mihinkään turhaan vaaraan. Itsetuhoinen elämäntapa (tupakanpoltto, alkoholinkäyttö, huolimaton autonajotapa jne.) liittyy usein alemmuudentunteisiin.

Koe, tunne ja hyväksy arvosi ihmisenä, ajattele sitä ja puhu siitä ja anna oivalluksen siitä juurtua syvälle tunne-elämääsi. Muista, olet arvokas siksi, että olet olemassa.

Kristillinen ihmiskäsitys ja minäkuva

Monilla kristityillä tuntuu olevan ongelmia nähdä oma arvonsa. Heistä tuntuu jotenkin itsekkäältä sanoa - Minä olen arvokas tai - On hyvää ja myönteistä olla minä. Syy tähän on todennäköisesti valitettava väärinkäsitys siitä, mitä Raamattu sanoo ihmisestä.

Raamattu ei kuvaa ihmistä arvottomaksi, vaikka siinä monissa kohdissa osoitetaan ihmisen kyvyttömyys päästä eroon pahuudestaan ja synneistään ja muuttaa itsensä hyväksi. Kuitenkaan nämä kaksi ilmaisua - Minä olen arvokas ja - Minä en voi itse muuttaa itseäni ovat kumpikin oikeita eivätkä ne ole toistensa vastakohtia.

Raamatun mukaan ihmisen arvo ei ole riippuvainen hänen suorituksistaan. Hänen arvonsa on siinä, että hän on ihminen. Jokainen ihminen on yhtä arvokas. Koulutus, ikä, sukupuoli, rotu, ulkonäkö, varallisuus, kyvyt eivät lisää tai vähennä ihmisarvoamme. Olemme arvokkaita siksi, että olemme olemassa.

Alemmuudentunteiden syy on siinä, että emme usko olevamme muiden kanssa yhtä arvokkaita. Tunnemme alemmuudentunteita niin kauan kuin punnitsemme ihmisarvon erilaisten ominaisuuksien ja suoritusten perusteella.


KYSYMYKSIÄ

1. Minkälaisia käsityksiä itsetunnosta on olemassa?

2. Millainen on heikko itsetunto?

3. Millainen on kristillinen ihmiskäsitys?


Ilmoittaudu Elämää ja terveyttä -kurssille Media7 Raamattuopistossa tästä. Voit saada sen suorittamisesta todistuksen.


© ETRA-liitto ry 2013