Tunteet ja terveys
Kuva © Henrik Vänskä
"Minä olen sinua aina rakastanut, siksi vedän sinua luokseni uskollisesti."
Jer. 31:3.
Elimistö tuntee
Tunteet eivät ole vaaralllisia
Tunteet kertovat tarpeista
Tunteen älyllistäminen
Kuka kantaa vastuun
Persoonallisuuden alueet
Kasvamisen riskit
Tunteet ja terveys
Lähes jokainen tietää elimistön toiminnan tärkeimmät periaatteet. Jo koulussa opetetaan, että pysyäkseen terveenä ihmisen tulee syödä terveellistä ruokaa, liikkua säännöllisesti, nukkua riittävästi sekä huolehtia henkilökohtaisesta puhtaudestaan. Mutta kuinka moni pystyy esittelemään tärkeimmät tunne-elämässä vaikuttavat lainalaisuudet?
Kulttuurissamme on aivan liian vähän tilaa tunteille. Tunteitten näyttämistä pidetään heikkouden osoituksena ja vastaavasti kylmää tunteettomuutta voimakkuuden merkkinä. Jonkinlainen ihanne on hiljainen, yksinäinen ja kasvoiltaan ilmeetön mies. Tällainen ehkä onnistuu vielä yksin autiomaassa ratsastettaessa, mutta sellainen ei ole mahdollista läheisissä ihmissuhteissa. Hyvää ihmissuhdetta ei ole ilman rohkeutta tuntea ja paljastaa tunteet.
Väite voi tuntua oudolta, mutta sitä se ei ole. Käsityksemme asioista muodostuu sen perusteella, miten koemme asiat. Jos esimerkiksi uskoo tilanteen olevan vaarallinen, elimistö reagoi siihen tietyllä tavalla. Vatsanpohjasta riipaisee, lihakset jäykistyvät, kasvot tulevat kalpeiksi ja suu tulee kuivaksi, sydän hakkaa ja polvet ja kädet tutisevat. Ilman vaaran pelkoa elimistö suhtautuu asiaan aivan toisenlaisella tavalla.
Elimistö tuntee
Kaikki tunteet, sekä myönteiset että kielteiset: rakkaus, ilo, pelko, suru, syyllisyys, viha jne. ovat löydettävissä elimistöstä. Joskus ne tulevat esiin hymynä, nauruna tai kyyneleinä, joskus punastumisena, kurkussa tuntuvana palana tai hengitysvaikeuksina, joskus nopeana pulssina, lamautumisena tai väsymyksenä jne.
Elimistö reagoi tunteisiin. Se reagoi silloinkin, kun tunteet tukahdutetaan. Jos tunteista ei välitetä, on odotettavissa ongelmia. Tämä on toinen hyvin tärkeä havainto. Tunteiden vaikutuksen alaisena on kuitenkin mahdollista toimia tyhmästi. Siksi moni pelkää tunteita. Ollaan kuin ei tunnettaisi mitään. Tällainen epärehellisyys on kuitenkin vaarallista.
Elimistöä ei ole luotu selvittämättömien ja tukahdutettujen tunteiden vankilaksi. Terveen tunne-elämän kaksi tärkeintä edellytystä ovatkin rehellisyys ja avoimuus. Omien tunteiden hyväksyminen (rehellisyys) ja niiden jakaminen muiden kanssa (avoimuus) ennalta ehkäisevät psyykkisiä sairauksia.
Terveen tunne-elämän este voi siis olla siinä, millä tavoin käsittelee omia tunteitaan tai mitä jättää ilmaisematta muille. Kaikkien tunteiden jakaminen kaikkien ihmisten kanssa ei tietystikään ole tarkoitus. Kivuliaat tunteet juurtuvat kuitenkin helposti ja syvälle. Ne voivat tehdä elämän hyvin vaikeaksi, ellei niitä pysty ilmaisemaan sanoin.
Tunteet eivät ole vaarallisia
On epärehellistä kieltää sisimmät tunteensa. Tunteet eivät pyydä lupaa olemassa ololleen. Ne vain ovat olemassa. Tunteita ei tarvitse syyllistää eikä puolustaa. Ne on vain otettava huomioon yhtenä meihin kuuluvana osana.
Jollei tunne tunteitaan, ei voi tuntea itseään. Jos näin käy, voi menettää itsekunnioituksensa. Kunnioitus lähtee rehellisyydestä omaa itseään ja tunteitaan kohtaan. Tunteiden hyväksyminen mahdollistaa niihin vaikuttamisen. Jos ne tukahdutetaan, ne ottavat vallan käsiinsä.
On ihmisiä, joista tunteiden hyväksyminen on pelottavaa. He ehkä uskovat, että tunteiden hyväksyminen merkitsee samaa kuin niistä pitäminen. Tunteen hyväksyminen ei kuitenkaan merkitse sitä. Läheisen kuoleman hyväksyminen ei merkitse kuolemasta nauttimista vaan sitä, että uskaltaa myöntää itselleen, mitä on tapahtunut. Vasta sen jälkeen on mahdollista ottaa huomioon tapahtuman mukanaan tuomat tarpeet.
Joskus jokin tunne on niin pelottava, ettei sitä uskalla hyväksyä. Näin siitäkin huolimatta, että se on olemassa jossain sisällä. Sellaisen tunteen tukahduttaminen ei kerro yksilön voimakkuudesta tai periaatteellisuudesta. Kysymys on heikkoudesta ja pelosta.
Tunteet kertovat tarpeista
Emme vielä tiedä, kuinka merkittäviä tunteista kertovat viestit ovat. On kuitenkin hyvin tärkeätä tietää, että tunteet kertovat taustalla olevista tarpeista. Tarpeiden täyttyminen on mahdotonta, jos ollaan omaa itseä paossa.
Jokaisella tunteella, niin myönteisellä kuin kielteiselläkin, on oma fysiologinen ilmaisunsa. Tunne ilmaantuu ja myös häviää, kun tietyt edellytykset täyttyvät. Tunteesta riippuen ehdot ovat erilaiset. Suru ei häviä samalla tavalla kuin pelko. Masennusta ei voi poistaa kemiallisella aineella, ellei sen syihin puututa samanaikaisesti.
Syyllisyydentunnosta voi vapautua vain, jos tunnustaa rikkoneensa ja on rehellisesti surullinen siitä, mitä on tehnyt. Vapautuminen syyllisyydentunnosta vaatii myös anteeksipyynnön asianosaisilta ja saadun anteeksiannon hyväksymisen. Lopuksi on vielä annettava anteeksi itselleen. Kaikki muut keinot, joilla syyllisyydentunnetta on pyritty poistamaan, on todettu tuloksettomiksi
Tunteen älyllistäminen
Tunteiden tai niiden merkityksen kieltäminen johtaa helposti älyllistämiseen. Yksi tapa on etsiä patenttiratkaisu, joka selittää, mikä on oikein ja mikä väärin, mikä on hyvää ja mikä pahaa, mikä on myönteistä ja mikä kielteistä. Kaikki on siis joko oikein ja hyvää tai väärin ja pahaa.
Totuus on usein sekä että. Epätarkka sekä että -rajanveto saattaa pelästyttää niin, että totuus katoaa näkyvistä. Ympäröivää maailmaa tarkasteltaessa turvalliset mustavalkoiset joko tai -silmälasit eivät kuitenkaan näytä oikein. Jos niitä käytetään kaikissa tilanteissa, kohdatuista ihmisistä tulee joko hyviä tai pahoja, heidät joko hyväksytään tai hylätään.Ollaan joko täysin avoimia ja luottavaisia tai sulkeudutaan kokonaan ja ollaan epäluuloisia.
Tällainen asenne tekee elämän yksiviivaiseksi. Monet elämän vivahteista jäävät tulematta esille. Silloin ei ymmärretä, että ihminen voi tehdä sekä hyvää että pahaa. Silloin ei hyväksytä, että vaihtoehto täydelliselle sulkeutuneisuudelle tai avoimuudelle on avautua juuri niin paljon kuin haluaa, silloin kun haluaa ja kenelle haluaa. Joko tai -myytti tuhoaa käsityksen omasta persoonastamme ja siksi totuudesta tulee niin vaikeasti löydettävä.
Kuka kantaa vastuun
Kysymys vaikuttaa ehkä pelottavalta. Toista on niin helppo syyttää. Jokaisella on kuitenkin olemassa oma vastuualueensa, jolla vastuuta ei voi siirtää toiselle. Tähän kuuluu vastuu omasta itsestä.
- En voi mitään vaikeille ja traumaattisille lapsuudenkokemuksilleni, joku sanoo.
-Vihainen koira puri minua, kun olin puolitoistavuotias, ja sen tähden pelkään edelleenkin kaikkia koiria, vaikka olen jo neljäkymmentä vuotta vanha.
- Ei ole minun syytäni, että koin vanhempieni väliset riidat niin voimakkaasti, joku toinen sanoo.
Väitteet ovat oikeita, mutta siitä huolimatta jokaisella on vastuu omasta itsestään.
Syyllisyys ja vastuu on totuttu niputtamaan yhteen. Niin ei asia kuitenkaan ole. Niin kauan kuin lohduttaa itseään sanomalla "se ei ole minun syytäni", ei pysty ottamaan asiasta vastuuta. Vasta vastuun ottaminen asiasta tekee mahdolliseksi vaihtoehtoisten käyttäytymismallien etsimisen ja kokeilemisen. Aina ei tarvitse tietää, miksi olemme sellaisia kuin olemme. Tärkeämpää on tietää, voimmeko toimia toisin kuin tänään toimimme.
Persoonallisuuden alueet
Joskus ihmisen persoonallisuus on jaettu neljään erilaiseen alueeseen: avoimeen, ilmeiseen, kätkettyyn ja tuntemattomaan.
Kaikista ihmisistä löytyy avoin alue. Alue ei kuitenkaan ole yhtä suuri kaikilla. Se on se puoli itsestä, jonka itse näkee ja jonka sallii myös toisten nähdä. Alueeseen kuuluvat mm. nimi, ammatti, työpaikka, osoite, mielipiteet, mistä pitää ja mistä ei pidä jne.
Ilmeinen alue on se, minkä muut näkevät, mutta jota itse ei huomaa. Se saattaa olla omaksuttu asenne tai käyttäytymistapa. Joku saattaa käyttää paljon aikaa itsensä puolustamiseen, jollakin on taipumus arvostella muita jne.
Persoonallisuuden kätketty alue sisältää kaiken sen, mitä kätketään muilta ihmisiltä. Alueella olevaa ei haluta jakaa muiden kanssa tai se jaetaan vain muutaman harvan kanssa.
Tuntematon alue edustaa sitä osaa ihmisestä, josta ei vielä tiedetä mitään. Se voi olla kykyjä tai mahdollisuuksia mutta myös kätkössä olevia tunne-elämän ristiriitaisuuksia. Kriisitilanteissa on mahdollista oppia tuntemaan uusia puolia itsestään. Se tarjoaa mahdollisuuksia kasvuun ja persoonallisuuden kehittämiseen. Tällainen kasvu johtaa säännönmukaisesti siihen, että avoin alue tulee suuremmaksi.
Kasvamisen riskit
Osaa siitä, mitä ei uskalleta näyttää toisille, ei ole kovinkaan vaarallista paljastaa. Paljastaminen tuntuu pelottavalta vain siksi, että joku on joskus käyttänyt väärin avoimuuttamme: "Et sinä sitä tehnyt, mutta annan sinulle ryövärin kasvot, ettei minun tarvitse pelätä sinua."
On kuitenkin mahdollista lakata kuuntelemasta omaa pelotuspropagandaansa ja lakata rakentamasta harhakuvia. Kun on rehellinen itselleen ja tunne-elämä on kunnossa, uskaltaa jakaa paljon enemmän itsestään toisten kanssa. Silloin on vain vähän sellaista, jota täytyy yrittää suojata.
Avoimuus on kuitenkin aina riski. Sitä ei kuitenkaan tarvitse pelätä. Se tuo mukanaan enemmän myönteistä kuin kielteistä. Jos joku sitten kuitenkin loukkaa meitä, on mahdollista oppia, miten sellaisessa tilanteessa tulee toimia. Silloin tilanteesta selviää nopeammin ja voi jatkaa kasvamista.
Tunteiden kunnioittaminen on rehellisyyttä. Se on avoimuutta hyväksyä asiat sellaisina kuin ne ovat. Se merkitsee valheellisesta elämänasenteesta luopumista. Aitoutta! Kasvamista elämään.
KYSYMYKSIÄ
1. Millä tavoin elimistö tuntee?
2. Mitä on tunteen älyllistäminen?
3. Minkälaisiin alueisiin persoonallisuus voidaan jakaa?
Ilmoittaudu Elämää ja terveyttä -kurssille Media7 Raamattuopistossa tästä. Voit saada sen suorittamisesta todistuksen.
